Peltsi
Peltsi-koira Peltonen 1993-2005
Peltsi otettiin vuonna 1993 alkuvuodesta Ranualta maatilalta. Jouduimme luopumaan perheenjäsenestämme ja Esa työkaveristaankin jouluaaton aattona 2005. Joulunaikaan kynttilät paloivat ystävämme haudalla ja joulu meni haikein mielin.
Peltsi oli nuorempana erittäin aktiivinen ja todella vilkas koira. Peltsi juoksi traktorin perässä huimia matkoja ja oli aina mukana muun muassa navettatöissä. Paimentaminen oli Peltsillä todella verissä ja välillä innokkuutta oli vähän liiankin kanssa, sorkaniskuja saatiin eräänkin kerran, mutta se ei ole hidastanut eikä sammuttanut viettiä.
Peltsi –herra oli tunnettu myös koko Kipinän kylällä. Nuorempana Peltosella oli tapana käydä kylässä ihan oma aloitteisesti tuttujensa luona. Yhden saksanpaimenkoiraneidon Bellan luo Peltsi lähti aina, kun havaitsi Bellan emäntineen tulleen mökille noin kahden kilometrin päähän ja oli erittäin tervetullut vieras ja saattoi olla yökylässäkin. Peltsillä oli myös muita tuttuja ja ystäviä, joita herra kävi tervehtimässä.
Peltsillä oli omat reittinsä vieraisille mennessä. Tietä pitkin kulkiessa oli opetettu, että auton tullessa pitää mennä makuulleen penkalle. Tämä toteutui Peltsin yksinkin liikkuessaan, auton tullessa Peltonen odotti tienvierellä makuullaan, että auto meni ohi. Ihan nuorena koirana Peltosella oli nimittäin sellainen vaarallinen tapa, että hän yritti juosta auton kiinni ja pysäyttää sen juoksemalla auton eteen! Hengenvaarallinen tapa ja Esa saikin Peltsin todella sisäistämään sen, että auton tullessa pitää mennä maahan ja odottaa. Peltsille olikin erittäin helppo opettaa uusia asioita. Kaikki asiat on opittu elämisen myötä siinä samalla. Ihmisen miellyttämisen halu oli suuri.
Uiminen oli myös herran yksi intohimoista ja yleensäkin hän teki kaiken antaumukselle.
Peltsi oli monelle ihmiselle se koirien koira ja sellaisena se elää muistoissamme aina.
